Mikä kulujen edelleenveloituksessa on niin vaikeaa? Aika moni asia. Kulujen edelleenveloitus on arvonlisäverotuksen yksi useimmiten toistuvista ongelmatilanteista.
Ongelmatilanteet vaihtelevat kevyistä raskaan sarjan möhlintöihin: yksi kirjoittaa termin väärin (kirjoitetaanko edelleenveloitus yhteen vai erikseen) ja toinen pohtii käsitteiden oikeaa käyttöä eli, onko kyse kulujen edelleenveloituksesta vai -laskutuksesta.
Kolmas taas sitten kompastuu ihan kunnolla. Hän jää jumiin hetteikköön, jossa myynnin verollisuudesta, myyntimaasäännöksistä ja sovellettavista verokannoista ei ota ns. ”erikkikään” selvää.
Paitsi me otamme.
Back to Basics – mikä se on?
Aloitetaan asian läpikäynti pedagogisesti järkevässä järjestyksessä. Eli: Mitä tarkoittaa kulujen edelleenveloitus? Mistä siinä on kyse?
Otetaan esimerkiksi kaksi yritystä (A Oy ja B Oy), joiden tarkoitus on osallistua messuille X, ja sitä varten yritykset aikovat pystyttää yhteisen messuständin. Messuständin pystyttämisestä aiheutuvat kulut on tarkoitus jakaa puoliksi siten, että yritys A Oy maksaa ensin koko touhun, minkä jälkeen sen on tarkoitus veloittaa kyseinen verollinen kulu B Oy:ltä joko osittain tai kokonaan.
Miten tässä menee alv?
Ihan normaalisti: Edelleenveloituksessa on kyse ihan tavallisesta verollisesta myynnistä eli siihen sovelletaan, kuten muutoinkin, yleisiä myyntimaasäännöksiä ja -periaatteita sekä yleisiä laskumerkintävaatimuksia.
Esimerkiksi edellä käsitellyssä tapauksessa A Oy:llä on oikeus vähentää messuständin pystyttämisestä aiheutuneiden kulujen arvonlisäverot, ja yhtä lailla sillä on velvollisuus maksaa myynnin arvonlisäverot suorittamastaan edelleenveloituksesta. Jälkimmäisessä on huomioitava, että myös edelleenveloitukseen mahdollisesti lisättävä laskutuspalkkio on osa veroperustetta, josta myynnistä maksettava arvonlisävero lasketaan.
SEURAAVA sen sijaan ei ole kulujen edelleenveloitusta:
Jos kulu muodostaa osan yrityksen myymän muun palvelun tai tavaran myyntihinnasta, tällä kululla ei ole mitään tekemistä edelleenveloituksen kanssa. Eli jos esimerkiksi yritys A myy palvelun yritys B:lle ja osana palvelun hintaa laskuttaa yritys B:tä kilometrikorvauksista tai tulostuspalkkioista, niin kyse ei ole kulun edelleenveloituksesta. Sen sijaan kyseessä on omien kulujen laskuttaminen, eikä aito toisen puolesta maksettujen kulujen edelleenveloitus.
Kansainväliset tilanteet lisäävät haastekerrointa
Pääsääntöisesti verokanta (alv) pysyy kulujen edelleenveloituksessa samana koko ajan, koska edelleenveloitettavan tavaran tai palvelun luonne ei yleensä muutu kulujen edelleenveloituksen yhteydessä.
Kansainvälisissä tilanteissa asia ei kuitenkaan aina ole näin suoraviivainen, kuten edellä mainituissa kotimaisissa tilanteissa pääsääntöisesti on. Tällöin onkin kaiken A ja O, että säännösten soveltaja hallitsee myyntimaasäännökset kuin vettä vaan.
Rajat ylittävissä tapauksissa voi nimittäin käydä niin, että edelleenveloitettava tavara tai palvelu on hankittu Suomen arvonlisäverokantoja soveltaen, mutta sen edelleenveloitus tapahtuukin nollaverokannalla. Näin voi olla, jos edelleenveloitus kohdistuu yritykseen, joka on sijoittautunut muualle kuin Suomeen.
Esimerkki: A(FI) ostaa messuständin pystyttämisen palveluna B(FI):ltä. Tämän jälkeen A(FI) edelleenveloittaa puolet kuluista ruotsalaiselta tytäryhtiöltään C(SE):ltä.
-
Esimerkin mukaisessa tilanteessa A:n ja B:n väliseen kauppaan sovelletaan Suomen arvonlisäverokantaa. Edelleenveloitus sen sijaan tapahtuu käännetyllä verovelvollisuudella, koska C(SE) on ruotsalainen yritys, jolla on Ruotsissa kiinteä toimipaikka, ja messuständin pystyttäminen on palveluiden myyntimaasäännösten pääsäännön mukainen palvelu. Muistutuksena todettakoon, että pääsäännön mukaan palvelu on myyty siinä valtiossa, jossa sijaitsevaan ostavan yrityksen kiinteään toimipaikkaan palvelu luovutetaan.
Toisaalta voidaan myös ajatella tilannetta, jossa suomalainen yritys A(FI) ostaa samansisältöisen messuständin pystyttämiseen liittyvän palvelun (Ruotsissa pidettäviin messuihin liittyen) ruotsalaiselta yritykseltä B(SE). A(FI):n tarkoituksena on edelleenveloittaa osa kuluista kahdelta muulta suomalaiselta yritykseltä C(FI) ja D(FI).
-
Tällaisessa tilanteessa B(SE) laskuttaa A(FI):tä laskulla, johon sovelletaan nollaverokantaa ja käännettyä verovelvollisuutta: kyseessä on palveluiden myyntimaasäännösten pääsäännön mukainen palvelu. Edelleenveloitukseen kahdelta suomalaiselta yritykseltä C(FI) ja D(FI) sovelletaan kuitenkin Suomen yleistä arvonlisäverokantaa, koska palvelun edelleenveloitus tapahtuu suomalaisten yritysten välillä.
Muistathan, että edelleenveloitus on aina erillinen transaktio, johon sovelletaan alkuperäisestä kaupasta huolimatta omia transaktiokohtaisia myyntimaasäännöksiä.
Verottomat hankinnat voivat yllättää karvaasti
Vaikeuskertoimilla mitattuna kansainväliset tilanteet kuitenkin kalpenevat 1 - 0 ns. verottomien hankintojen rinnalla.
Verottomat hankinnat ovat arvonlisäverotuksessa erikseen verottomaksi säädettyjä myyntejä, joiden arvonlisäverottomuus voi perustua esim. myyjän statukseen. Myyjä (A) voi olla esimerkiksi verotonta terveyden- ja sairaanhoitoa harjoittava elinkeinonharjoittaja, mutta edelleenveloittavan yrityksen (B) osalta verottomuuden edellytykset eivät aiemman verotuskäytännön perusteella välttämättä aina täyty.
Keskusverolautakunnan ajanjaksolle 2.4.2016 – 31.12.2017 antaman ennakkoratkaisun mukaan terveydenhuoltopalveluja edelleenveloittavalla yhtiöllä ei ollut yksityisestä terveydenhuollosta annetun lain 4 §:ssä tarkoitettua lupaa ja siksi sen tuli suorittaa terveyden- ja sairaanhoitopalvelujen edelleenlaskuttamisesta arvonlisäveroa. Tätä KVL:n kantaa on kuitenkin horjuttanut, ellei peräti kokonaan kumonnut, kaksi KHO:n ratkaisua (KHO:2017:192 ja 193), joiden mukaan edelleenveloittavan yrityksen statuksella ei ollut merkitystä kulujen edelleenveloituksen kannalta. Toisistaan poikkeava oikeus- ja verotuskäytäntö ovat omiaan aiheuttamaan virheellisiä tulkintoja, jotka korostavat tapauskohtaisen harkinnan tärkeyttä näissä tilanteissa.
Ulkomailla syntyneitä kuluja ei aina kannata edelleenveloittaa
Lopuksi vielä takaisin ulkomaille. Eli mitä jos on tarkoitus edelleenveloittaa ulkomailla syntyneitä kuluja?
Mieti tätäkin asiaa kaksi kertaa ennen kuin ryhdyt toimeen!
Esimerkki:
Kuvitellaan, että suomalaisen yrityksen tarkoitus on edelleenveloittaa Ruotsissa syntyneet hotelli- ja taksikulut. Tällöin alkuperäinen kulu sisältää Ruotsin arvonlisäveroa. Kuitenkin mikäli edelleenveloittava yritys ei ole ruotsalainen, tämän pitäisi rekisteröityä arvonlisäverovelvolliseksi Ruotsiin, jotta edelleenveloitus Ruotsin alv:lla onnistuisi.
Kuulostaa aika raskaalta, eikö? Kulujen edelleenveloituksen tarkoituksenmukaisuutta kannattaa ulkomailla matkustaessa pohtia tarkkaan.
Lopuksi
Kulujen edelleenveloitusta arvonlisäverotuksessa pidetään yleisesti hankalasti hahmotettavana asiakokokonaisuutena. Omasta mielestäni näin ei kuitenkaan ole. Edelleenveloitus on perustapauksissa melko yksinkertainen tapahtumaketju.
Vaikeammissa tilanteissa taas pärjää ainakin alkuun, jos pitää mielessä seuraavat asiat: (i) edelleenveloitus on aina erillinen verollinen myynti, (ii) kukin edelleenveloitustilanne vaatii tapauskohtaisten seikkojen selvittämistä ja (iii) joskus avun pyytäminen ei ole lainkaan huono vaihtoehto.
Jos kulujen edelleenveloitus tuntuu vaikealta, niin aina on olemassa toinen vaihtoehto: pyydä lasku sen yrityksen nimiin, jolle se kuuluukin.
Jäitkö pohtimaan jotakin asiaa kulujen edelleenveloituksessa? Olethan yhteydessä minuun, niin me Mintter Oy:ssä olemme mielellämme avuksesi.
Kirjoittaja Heikki Rintala on työskennellyt vero-oikeuden parissa toistakymmenttä vuotta. Ennen Mintter Oy:n perustamista hän on mm. toiminut veroasiantuntijan useassa eri tehtävässä.
Heikki on kouluttanut aiheesta myös Eduhousen palvelussa. Ota käyttöösi 2 viikon maksuton koejakso ja katso koulutus ilmaiseksi.
