Oman käytön arvonlisäverotus on yksi haastavimmista asiakokonaisuuksista arvonlisäverotuksen puolella. Verotarkastuksissa oma käyttö ja oman käytön säännösten soveltaminen tulevat usein esille. Lisäksi oman käytön verotuksen virheet voivat käydä erittäin kalliiksi tilanteesta riippuen. Näin on erityisesti rakennusalalla.
Keskitymme nyt oman käytön verotuksen perusasioiden selkeyttämiseen sekä muutamaan tyypilliseen ongelmakohtaan, joihin yritysten konsultoinnin yhteydessä törmää aika ajoin.
Mikä ihmeen oma käyttö?
Oman käytön arvonlisäverotus on laaja ja usein monimutkaiseksi mielletty kokonaisuus. Hankalaksi koetaan jo sen hahmottaminen, miksi omaa käyttöä verotetaan, mikä saa aikaan oman käytön verotuksen sekä mitä tällöin oikeastaan verotetaan.
Oman käytön arvonlisäverotuksen pohdinta kannattaa aloittaa kysymällä, miksi omaa käyttöä ylipäänsä halutaan säännellä niin seikkaperäisesti kuin sitä nyt säännellään ja vieläpä lakitasolla asti. Syy on yksinkertainen: lainsäätäjä haluaa estää väärinkäytökset eli sen, että yritys vähentää arvonlisäverotuksessa sellaisia kuluja, joita se ei saisi vähentää. Toisaalta oman käytön verotussäännöksillä halutaan varmistaa, että yritys ei pääse vähentämään hankintojen arvonlisäveroa sellaisissa tilanteissa, joissa kuluja seuraa verosta vapautettu myynti. Suomalaisten oikeustajuun ei yksinkertaisesti istu sellainen mahdollisuus, että yrittäjä voisi saada perusteetonta hyötyä omasta yritystoiminnastaan – tällöinhän kaikki ryhtyisivät yrittäjiksi.
Oman käytön verotuksen havainnollistamiseksi otetaan käsittelyyn hyvin yksinkertainen rautalankaesimerkki:
Autokorjaamoyrittäjä korjaa ystäviensä ja perheenjäseniensä autoja ilmaiseksi käyttäen yrityksen omaisuuteen kuuluvia työkaluja, toimitiloja ja varaosia. Niiden hankintahinnoista on tehty arvonlisäverovähennys. Kyse on oman käytön verotuksen tilanteesta: auton korjaamiseen liittyvistä työkaluista, toimitilanvuokrista ja varaosista ei saisi tehdä alv-vähennystä siltä osin, kun palvelu luovutetaan ilmaiseksi. Siksi vähennys pitää oikaista, jolloin lopputulos vastaa tilannetta, jossa vähennystä tältä osin ei olisi ikinä tehtykään.
Nyrkkisääntönä ilmaisten oman käytön verotusta syntyy siten aina, jos yritys ottaa hankitun tavaran tai palvelun ensin elinkeinotoiminnan käyttöön, tekee siitä vähennyksen ja siirtää sitten kyseisen hankinnan muuhun kuin vähennykseen oikeuttavaan toimintaan.
Autokorjaamoesimerkki ei kuitenkaan anna koko kuvaa oman käytön verotuksen kohteista: tavaroiden ja palveluiden hankinnan ohella oman käytön verotus on yleistä myös eritoten rakennusalalla sekä kiinteistöhallintapalveluissa.
Kirjanpidossa menon oikaisuna, verotuksessa myyntinä
Oma käyttö käsitellään verotuksessa myyntinä ja kirjanpidossa menojen oikaisuna.
Esimerkki: Huhtikuussa yritys ostaa kalliin videotykin huippulaadukkaiden äänentoistolaitteiden kanssa tarkoituksenaan käyttää sitä uusien lanseerattavien tuotteidensa esittelyyn. Tästä syystä hankintahinnan arvonlisäverosta tehdään vähennys täysimääräisesti. Saman vuoden joulukuussa havaitaan, että videotykkiä ja äänentoistolaitteita käytetään suuressa osin myös henkilökunnan vapaa-ajalla ja muussa vähennykseen oikeuttamattomassa käytössä eikä vähennystä olisi siksi saanut tehdä täysimääräisenä. Jos yritys tämän takia oikaisisi tekemäänsä vähennystä huhtikuun alv-ilmoituksella, yritys saattaisi joutua suorittamaan myynnin arvonlisäveroa kohdekuukaudelle ja maksamaan päälle vielä korot myöhässä maksetulle arvonlisäverolle.
Sen sijaan, jos tehtyä vähennystä oikaistaan oman käytön verotuksen säännöin, korjaus tehdään joulukuulle, eikä tammikuulle, kuten vähennyksen oikaisemisen yhteydessä olisi tehty. Tällöin korkovaikutusta ei ole. Esimerkiksi edellä käsitellyn autokorjaamopalvelun arvonlisävero pitää oikaista myynnin verona sen jälkeen, kun palvelu on otettu omaan käyttöön eli luovutettu edelleen ilmaiseksi. Jo tehtyjä vähennyksiä ei näin ollen poisteta, vaan vähennyskelvottomia hankintoja vastaava summa kirjataan myynnin veroihin.
Periaatteessa myös tehdyn vähennyksen oikaiseminen voisi olla mahdollista tehdä siinä yhteydessä, kun havaitaan, että hankintoja ei tulla käyttämään täysimääräisesti verollisen liiketoiminnan käytössä. Tämä ei kuitenkaan ole välttämättä yritykselle edullisin vaihtoehto.
Esimerkki: Huhtikuussa yritys ostaa kalliin videotykin huippulaadukkaiden äänentoistolaitteiden kanssa tarkoituksenaan käyttää sitä uusien lanseerattavien tuotteidensa esittelyyn. Tästä syystä hankintahinnan arvonlisäverosta tehdään vähennys täysimääräisesti. Saman vuoden joulukuussa havaitaan, että videotykkiä ja äänentoistolaitteita käytetään suuressa osin myös henkilökunnan vapaa-ajalla ja muussa vähennykseen oikeuttamattomassa käytössä eikä vähennystä olisi siksi saanut tehdä täysimääräisenä. Jos yritys tämän takia oikaisisi tekemäänsä vähennystä huhtikuun alv-ilmoituksella, yritys saattaisi joutua suorittamaan myynnin arvonlisäveroa kohdekuukaudelle ja maksamaan päälle vielä korot myöhässä maksetulle arvonlisäverolle. Sen sijaan, jos tehtyä vähennystä oikaistaan oman käytön verotuksen säännöin, korjaus tehdään joulukuulle, eikä tammikuulle, kuten vähennyksen oikaisemisen yhteydessä olisi tehty. Tällöin korkovaikutusta ei ole.
Ihana, kamala firman auto
Oman käytön arvonlisäverotuksessa on lukematon määrä kohtia, joissa jokin voi mennä pieleen tai joissa toiminta näyttää ainakin verottajan silmissä sangen epäilyttävältä.
Yksi tällainen kipupiste liittyy yrityksen omistuksessa oleviin autoihin ja ylipäänsä tilanteisiin, joissa yrityksen hankkimiin tavaroihin tai palveluihin liittyy sekä yksityis- että yrityskäyttöä. On esimerkiksi hankittu pakettiauto, jonka hankinnasta tehdään arvonlisäverotuksessa täysimääräinen vähennys. Myöhemmin kuitenkin ilmenee, että autoa on käytetty myös yksityisajoihin. Tällöin sadan prosentin vähennystä pitää oikaista jälkikäteen.
Eli esimerkiksi jos autoa käytetään vuosittain 90 % yrityksen liiketoiminnassa ja 10 % yksityiskäytössä, yksityiskäyttö eli 10 % vähennykJos tässä rakennushankkeessa olisi puhuttu useamman miljoonan euron hankkeesta, oman käytön verotuksen soveltamattomuus olisi aiheuttanut yritykselle satojen tuhansien eurojen euron jälkilaskunsestä pitäisi tulouttaa takaisin.
Sen sijaan esimerkiksi puhelinedun kaltaisissa luontoiseduissa yksityis- ja yrityskäyttöä ei tarvitse erotella, vaikka puhelinetua käytetäänkin myös muuhun kuin työtarkoitukseen. Tällöin koko puhelinetu on oman käytön verotuksen kohteena.
Eli puhelinedun ollessa 20 euroa kuussa eli 240 euroa vuodessa oman käytön vero (24 %) lasketaan joko kuukausittain 20 eurosta tai vuosittain 240 eurosta.
Entä pitääkö tällöin myös itse kännykän ostohinnasta maksaa oman käytön vero? Tästä ei ole olemassa selkeää ohjeistusta, mutta periaatteessa vastaus on myönteinen.
Jos tässä rakennushankkeessa olisi puhuttu useamman miljoonan euron hankkeesta, oman käytön verotuksen soveltamattomuus olisi aiheuttanut yritykselle satojen tuhansien eurojen jälkilaskun.
Rakennusalalla pienellekin virheelle voi tulla kallis hintalappu
Rakennusalalla puhutaan jo paljon suuremmista summista kuin edellä mainituissa esimerkeissä. Jos esimerkiksi kyse on 500 miljoonan euron rakennushankkeesta, veroseuraamukset voivat olla tuntuvia, mikäli oman käytön verotusta on sovellettu virheellisesti. Rakennusalalla jos missä pitää siis tietää, mitä tekee! Virheisiin ei ole varaa.
Otetaan esimerkki:
Rakennusalan yritys A Oy rakentaa talon omistamalleen tai vuokraamalleen tontille myyntiä varten. A Oy saa pääsäännön mukaan myydä tontin rakennuksineen ilman myynnin arvonlisäveroa, koska arvonlisäverotuksen pääsäännön mukaan kiinteistön myynti on arvonlisäverotonta. Kuitenkin kyseinen yritys on voinut vähentää kaikki toimintaansa liittyvät kulut, kuten työkalujen, koneiden ja laitteiden ostohintojen sisältämät arvonlisäverot. Tästä seuraa, että valtio ei saa lainkaan verotuloa. Siksi tilannetta korjataan oman käytön verotuksen säännösten kautta, jolloin tehdyt vähennykset tuloutetaan takaisin ja verottaja saa omansa. Jos tässä rakennushankkeessa olisi puhuttu useamman miljoonan euron hankkeesta, oman käytön verotuksen soveltamattomuus olisi aiheuttanut yritykselle satojen tuhansien eurojen jälkilaskun. Eli ei mikään pikkusumma!
Oman käytön verotuksen säännöistä voi olla myös hyötyä yritykselle itselleen.
Yllä oman käytön perustilanteita ja tyypillisiä ongelmakohtia on avattu esimerkkien kautta. Yleisesti ottaen oman käytön verotus ei asiakokonaisuutena ole mahdottoman vaikea – ainakaan perustilanteiden osalta. Rajanvetotilanteissa asiantuntija-apua kannattaa kuitenkin harkita.
Lisäksi oman käytön verotuksen säännöistä voi olla myös hyötyä yritykselle itselleen: ne voivat parhaimmillaan tarjota erinomaisia mahdollisuuksia ja hyötyjä yrityksen verotuksessa. Niin ikään oikein sovellettuna ne takaavat oikea-aikaisen ja paikkansapitävän veroraportoinnin.
Kirjoittaja Heikki Rintala on työskennellyt vero-oikeuden parissa toistakymmenttä vuotta. Ennen Mintter Oy:n perustamista hän on mm. toiminut veroasiantuntijan useassa eri tehtävässä.
Heikki kouluttaa arvonlisäverotuksen ajankohtaiskysymyksistä myös Eduhousen palvelussa.
